torstai 30. heinäkuuta 2015

West Coast Tour osa 1



Nyt on vihdoin tänne blogin puolelle aika päivittää meijän huikeeta reissua tuonne toiselle puolelle amerikan tannerta, mikä oli aivan huippu. Ei sanat riitä kuinka monta upeeta ja sanattomaksi vetävää paikkaa me seittemän päivän aikana nähtiin, kurvaa ehdottomasti yhdeksi mun au pair vuoden kohokohdista. Kirjottelen ja lisään kuvia tänne nyt kolmesta ekasta päivästä, koska no meillähän kävi semmonen juttu että oltiin hieman innokkaina kuvaamassa uusissa paikoissa matkavideoita joten kolmen päivän jälkeen oli 8GB:n muistikortti täynnä :D eli toinen puoli on Jennillä ja ideoita otetaan vastaan kuinka saadaan lähetettyä ne ilmatteeks toisillemme netin välityksellä ! Ja saattaapi olla tosi yksityiskohtaista mutta tästä jää myös muisto itelle.




Maanantaina pakkasin aamu kasin ajoissa kaikki kimpsut ja kampsut matkaan ja kävelin, junailin, ferryilin ja metroilin carry-onin ja käsilaukun kans Port Authority bussiterminaaliin, josta mun bussi lähti Bostoniin kympin maissa. Toivoin salaa että supisuomalaisena viereen jäisi tyhjä tila ja saisin nukkua jalat suorina kertynyttä univelkaa pois mutta mitä vielä. Viereen tupsahti espanjalaisisä ja eteen istui ranskalaisperhe, heihei unille siis. Ja ranskalaisille olisin antanut matkan jälkeen viiden tähden turistimerkin, jokaisesta New Yorkin liikennekyltistä he räpsäsivät kuvan ! Bostoniin saavuttiin kolmen aikoihin ja tapasin matkaseuralaisen metrossa, josta lähdettiin suoraan Boston Logan-lentoasemalle. Pienet ilontanssit sai heittää siinä kohtaa kun kaksi lentämistä pelkäävää sai vaihdettua lippunsa vierekkäisiin paikkoihiin, juhuu. Fiilis oli korkeella myös turvatarkastuksen jälkeen kun ymmärrettiin että tästä se lähtee !

Lento kohti Los Angelesia lähti kasin paikkeilla ja melkein koko kuuden tunnin piti istua turvavyö kiinnitettynä sen pirun turbulenssin takia. Perille päästiin paikallista aikaa keskiyöllä, haettiin laukut, soiteltiin hotellilta pick-upia ja ihasteltiin palmun täyteistä maisemaa sekä lämmintä ilmaa. On aina omalla tavallaan eksoottinen fiilis astua koneesta pihalle uuteen kaupunkiin. Noh, kuitenkin kyyti saapui ja mukava miekkonen kuljetti meidät ensin 7/11 kautta hotelliin, joka sijaitsi jossakin downtownissa ja kuului Best Western-ketjuun, ihan ookoo sellainen. Parin tunnin yöunien jälkeen suljettiin taas matkalaukut ja ennen seittemää odoteltiin tulevien matkaseuralaisten kanssa oppaita saapuvaksi. Päästiin/vallattiin bussin takapenkki ja matka kohti Las Vegasia alkoi. 







Ajettiin Californian osavaltiosta Nevadaan ja maisema täyttyi yleensä kaktuksista, vuorista ja asuttamattomasta maaperästä. Pysähdyttiin Fashion Outleteilla Nevadan puolella ja asteita siellä oli reippaasti yli 35. Bussissa köröteltiin kokonaisuudessaan jtn 6 tuntia ja iltapäivällä saavuttiin Las Vegasiin. Se on kyllä kaupunki keskellä ei mitään, mutta aivan uskomaton sellainen. Yövyttiin Stratosphere-nimisessä casino-hotellissa ja iltakuudelta osallistuttiin Las Vegas night tourille. Tourin oppaana toimi asiansa osaava mies, jota me kutsuttiin valopääksi johtuen siitä että hän johti joukkua valokepillä lipun sijaan, liput on kuulemma ihan old school meininkiä. Jos Vegas sai haukkomaan henkeä jo päivän valossa, niin kaikki oli kaksin kauniimpaa iltavalaistuksessa. Käveltiin neljän casinon läpi, nähtiin tulishow The Miragen edustalla, käveltiin ympäri city hallia, jossa katto oli kuin oikea taivas ja nähtiin upea dowtown sekä krhm aivan ylihyvän näkösiä miehiä. Nyt kuvat puhukoon puolestaan !

Meidän hotelli
Luxorin sisällä
Luxor ulkoa



New York, New York
Excalibur, kaikkien prinsessojen unelma !












Hotellille tultiin ennen puolta yötä mutta nopeasti nukahdettiin sillä aamulla odotti taas aikainen aamuherätys. Keskiviikkona kello viisi nollanolla starttasi bussi kohti Grand Canyonia ja me köyhinä au pairena valittiin halvempi reitti, eli south rim. Sinne matka kesti melkein viisi tuntia, itse Canyonia kuvailtiin tunnin verran, käytiin mäkkärissä lounaalla ja ajettiin sama matka takaisin. Mutta se näkymä mikä sieltä avautui, oli jotain aivan uskomattoman kaunista ! Ja hei, me käytettiin se aika super tehokkaasti eli kuvia turisteista löyty kameran rullalta enemmän kuin laki sallii, tännekin niitä pari piti laittaa todisteena siitä että siellä myö ollaan oltu ...











Ennen Arizonan osavaltion jättämistä käytiin vielä katsastamassa Hoover Dam, joka on pato Coloradojoessa. Tuo joki on kuulemma elintärkeä Kalifornian ja Nevadan ihmisille ! Ja asteita sielläkin lähemmäks +37, käveltiin pihalla varmaan pari kymmentä minuuttia ja onnistuin vähän polttamaan olkapäitäni, oi aurinko ... 




Hoover Damilta ajettiin suoraan hotellille ja päätettiin omatoimisesti lähteä metsästämään Las Vegas-kylttiä. Pienen sähellyksen jälkeen saatiin ilmainen bussikyyti kyltille ja kyltin edessä oli parin kymmenen metrin jono ja me liityttiin häntäpäähän. Oli sekin niin hieno ja must see jos Vegasiin asti pääsee. Nähtiin kaksi hääparia kuvaajajoukkoineen, oikein Vegasin tuntua ! Kyltin jälkeen käveltiin Panda Expressiin ja Las Vegas Boulevardia pitkin käveltiin pitkän matkaa vain kuvaten ja ihastellen, joka puolella oli niin kaunista ja puhdasta.






Napattiin yksi viimeisimmistä busseista takaisin hotelliin ja aamupala haettiin lähimmästä Walgreensista. Hotellilla heitettiin laukut huoneeseen ja casinojen läpi suunnattiin itse torniin, jonne hotellin asiakkaina päästiin ilmaiseksi. Näkymät oli aika upeat jälleen kerran.



Ja siihen loppuvatkin mun kuvat mutta tarinaa en vielä lopeta.
Torstai-aamuna saatiin nukkua hieman myöhempään, bussi lähti vasta 6.30. Pysähdyttiin Ethel M. suklaatehtaassa ja kateltiin kaktuksia siinä lähistöllä. Seuraava pysäkki oli kiinalainen buffet-paikka mutta epäkiinalaisina mentiin Paneraan aamupalalle. Tuntien bussissa istumisen jälkeen päästiin tsekkaamaan Tanger Outlets, eli outlet mall, joka oli aika pieni mutta jotain kivaa sieltäkin lähti mukaan. Sieltä ajettiin suoraan takaisin Los Angelesiin ja hotelliin, joka oli edellisen yön majapaikkaan verrattuna aivan hirveä. Ja alue samoten. Siellä ei paljon tarvinnut kuvailla ja nyt odottelenkin Jenniltä lisää kuvia niin stoori saa jatkua.

Meidän tour oli siis taketours:n kautta otettu halpamatka ja tiedossa oli että se on puoliksi englantilainen ja puoliksi kiinalainen. Faktahan oli se että meitä bussissa oli 54, neljä muuta mun ja Jennin lisäksi oli eurooppalaisia, muut sitten kiinalaisia. Ohjeet ja kaikki tarkemmat infot oli aina ensin kiinaksi, sitten englanniksi. Meistä pidettiin tosi hyvin huolta mutta ajoittain oltiin joukon ulkopuoliset luonnollisesti. Järki olisi mennyt jos yksin tuolla olisi ollut mutta onneksi suomiläppä pelasti, sai nauraa kyyneleet silmissä ja pidettiin tunnelmaa korkealla. Ajoittain iski epätoivo kun dinner piti löytää paikasta, jossa näki vain kiinalaisia kirjaimia. Mutta nautittiin joka hetkestä ja Las Vegas oli tuohon asti vienyt sydämen täysin !
Mutta matka jatkuu ...

To be continued ...

Ihan favoriitti kuva, blondit Canyonilla <3

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Kassialman matkassa

Huomenta Manhattanilta !

Otsikon mukaisesti viime päivien aikana oon raahannut monen moista kassia ja laukkua perässäni eri osoitteisiin ja huomisen rinkka on kaikista jännin ja odotetuin, se nimittäin matkaa Los Angelesiin ja reissaa muun muassa läpi Las Vegasin, Grand Canyonin, Yosemiten ja San Franciscon, IHAN HUIPPUA !!! Aamulla siis bussilla Bostoniin ja siellä seuraan liittyy ihana matkaseuralainen, Jenni  ja meijän kauan haaveiltu west coast trip voi alkaa <3 Tuon reissun jälkeen voin yltiöonnekkaana tulla kotiin ja kertoa seikkailuista molemmilla rannikoilla !

Perjantai-ilta oli tunteellinen kun piti sanoa hyvästit yhdelle tärkeimmistä saaren tytöistä, Theresa lähti kotiin :"( Thethe if you'll ever read this post, just to let you know I miss you so much, thank you for everything and see you next year !

Sen jälkeen metroilin upper east sidelle ja sain olla yötä Riian luona, kiitos vielä kerran ! (: aikaisin lauantai-aamuna otin junan pohjoiseen ja kohti viimeistä koulukurssia Manhattanvillessä. Eilen ainakin tunnit oli hyviä, tänään koitan vain pysyä kahvin voimalla hereillä kun kello soi viideltä !

Eilen illalla kun odottelin bussia kotiin Public Libraryn edessä, pääni päällä mahtoi leijua jonkinsortin uskovaisen tunnus sillä kaksi kertaa tapahtui sama asia. Kiinalaisnaispari tuli kyselemään olenko ikinä kuullut Jumalan äidistä, kun isäkin on jo olemassa, uskonko kuoleman jälkeiseen elämään ja sieluun. Näyttivät kohtia raamatusta. Väliin kysyivät että olenko Australiasta, voi kiitos en. Sama tapahtui kaksi kertaa, 5min välein. Pyysivät mukaansa kirkkoon, jossa kysymyksiin voisi saada vastauksia, mutta höpötihöö en lähtenyt. Bussi tuli tunnin myöhässä ja kuskina oli hurjapää joka oli ottanut ylimääräisen vuoron ja halusi kipeästi kotiin illanviettoon, vinkkasi hyvän kahvilan Brooklynissä ja kaahasi läpi punaisten kurvaten mun pysäkille. Vauhtia oli kuin rallikuskilla ja äkkijarrutuksia tehtiin enemmän kuin laki sallii, pääsin silti kotiin asti.

Länsirannikolle en ota konetta mukaan, joten seuraavaa postausta voi olla luvassa vasta heinäkuun lopussa ! Lomamoodi on nyt päällä, hyvää lomaa myös sitä viettäville ! Hauskaa sunnuntaita kaikille. Kuulemisiin (:

/nea