En vecka med min familj ♥

Hellurei !

Nyt seuraa kilometrin pituinen raapustelu siitä ajasta, jonka sain viettää mun perheen kanssa täällä miljoonakaupungin vilinässä, joten eiköhän mennä.

Lauantai-iltapäivän odottelin kuumeisesti JFK:lla että milloin ne sieltä ilmestyy. Ja mähän odottelin. Samaan aikaan oli laskeutunut kolme isoa konetta Lontoosta, Saksasta ja Hesasta eli ruuhkaa tullissa/maahantulotarkastuksessa oli kiitettävästi. Vähän väliin ihmisiä tuli sisään ja oli hauska veikkailla ketä oli suomalaisia. Aina kun suomea kuuli niin sydän löi lujempaa. Parit ihmettelyviestit siinä tuli lähetettyä ja niin tohkeissani kun olin, niin luulin paria ruotsalaistätiä suomalaisiksi, kyllä hävetti ! Mutta kolmen kärsivällisen tunnin jälkeen odotus palkittiin kun vihdoin näin maailman rakkaimmat kasvot enkä edes ehtinyt kylttiä heilutella kun juoksin heitä halaamaan purskahtaen onnen kyyneliin. Ai että mikä tunne oli halata ikiomaa äitiä, iskää ja siskoa kuuden kuukauden jälkeen, voi onnen kukkulat ! Otettiin kentältä suoraan taksi hotelliin ja saatiin semmonen kuski että huhhuh. Alkuun hän ei tiennyt hotellin tarkkaa sijaintia joten etupenkkiläisenä aloin itse navigoimaan kun lähestyttiin hotellia. Jostain syystä hotellin eteen vievä iso tie oli poliisin eristämä eikä kuski meinannut päästä lähellekään. Yhdessä vaiheessa äijä päätti tehdä u-käännöksen keskellä isoa tietä, ihan rauhassa hän käänteli autoa pysäyttäen vastaantulijoiden kaistan ja sai melkoiset tööttäykset päälle. Totesi itsekin loppuun että shit, no sitäpä juuri. Päästiin kuitenkin perille ja meidän hotelli sijaitsi Chinatownissa vilkkaan kadun varrella. Hihkutuksien ja tuliaisien sekä terveisten jaon jälkeen käytiin vielä iskän kanssa vesikaupoilla. Aikaeron takia muut kääriytyivät peittoihin hieman mua aikaisemmin. Tähän kohtaan on pakko lisätä että KIITOS jokaiselle, joka tänne päin terveisiä lähetti, olette ajatuksissa :)

Sunnuntai-aamuna oli itsellä tosi voimaton olo, kipeäksi tulossa. En silti pitänyt sitä minään ihmeenä kun parin viikon ajan hoidin toinen toistaan kipeämpiä lapsia joten tauti tarttui muhun juuri sopivaan aikaan, not ! Mutta ei annettu sen lannistaa, aamupäivällä suunnattiin kohti Upper West Sidea ja Natural History Museumia. Lounas herkuteltiin Unossa.

Natural History Museum on tuttu Night at the museum-elokuvista ja samaa sorttia oleva museo löytyy myös Lontoosta. Tuonne museoon on pääsylippujen hinnaksi ehdotus $24, mutta voit maksaa juuri sen summan mitä mielesi tekee, maksettiin $5 per nenu. Tuoltahan sitten löytyikin vaikkasta ja mitä, Afrikan ja Aasian kulttuureista ja eläimistä intiaaneihin. Oli valittava mitä haluaa eniten nähdä sillä koko museon neljän kerroksen kiertämiseen ei varmasti riittäisi edes yksi päivä. Kateltiin Afrikan ja Aasian eläimistöä ja karsin todella kuvia, koska kuvasin lähes jokaisen "ikkunan" mutta murto-osan vain lisään tänne mielenkiinnon säilyttämiseksi. 

Viimeiseksi etittiin T-Rex eli peto tyrannosaurus Rex. Omat odotukset oli korkealla ja ajattelin sen olevan kunnon hirmusaurus mutta se oli samassa tilassa olevaan kasvissyöjäkamuun verrattuna aivan säälittävän kokoinen. Sen kanssa monet ottivat selfien, moinen julkkis ! Museossa vietettyjen tuntien jälkeen naamioiduttiin taas eskimoiksi, oli aivan jäätävän kylmä ja kova tuuli. Upper West Siden hulppeita taloja esittelin pikaisesti ja suunnattiinkin kaupan kautta takaisin hotellille.

Maanantai-aamun olotila oli kuin traktorilla olisi yli ajettu. Kuume veti heikoksi mutta pienessä lääkehuumassa pidin edelleen oppaan viittaa päällä ja käytiin TJ Maxxissa ja Marshallissa shoppailemassa. Hollywood Dinerista sai kunnon sandwichit ja amerikan ihmeapteekin CVS'n kautta palattiin hotellille ajoissa, jotta pystyi kerätä voimia tiistaita varten.

Tiistaina suunnattiin kohti World Trade Centeriä ja 9/11 museota. Museo oli omasta mielestä vaikuttava ja liikuttava, ihmiset käyttäytyi kunnioittavasti ja hiljaisuus oli monessa huoneessa paikallaan. Oli alueita joissa kuvaaminen oli kielletty eikä joka paikassa tehnytkään mieli kuvata. Alkuperäisiä katoamisilmoituksia, silmälaseja ja kenkiä. Hissien moottoreita ja videoita sekä uutislähetyksiä. Valokuvat jokaisesta uhrista. Ei sitä vaan voi ymmärtää mitä järkyttävää ja unohtumatonta 13 vuotta sitten tapahtui.

One World Trade Center

Alkuperäiset pelastusportaat

Käsintehty kangastaulu

Romahduksista selvinnyt tikas-auto

Museon jälkeen näytin mistä täältäpäin maailmaa löytää ruisleipää eli käytiin Whole Foods Marketissa ja syömässä Gee Wich Dinerissa. Hotellin kautta lähettiin Path-junalla kohti New Jerseytä ja illan peliä New Jersey Devils vastaan Buffalo Sabres. Kunnon hokifanina NJ Devilseistä seurannan alla oli synttärisankari Tuomo Ruutu #15 ja Buffalo Sabresista Rasmus Ristolainen #55. Liput peliin ostin perheelle joululahjaksi ja kyllä oli mahtavaa päästä peliin, huippu kokemus !

Amerikkalaiset traditiot, kansallislaulu ennen peliä

Sirkus vai lätkäpeli kun hattaraa myydään !?

"Myö oomma kaikki vähän pahiksia"

Suomipojat samassa kuvassa, 15 & 55 !

Prudential Center oli vähän isompi mesta kuin Vaasan kuparisaari heh !

Isännät vei rankuilla 2-1

Keskiviikkoaamusta turisteilla eli turreilla oli vuorossa hotellinvaihto Chinatownista Queensiin. Eikä kyllä tippaakaan harmittanut sillä tässä Chinatownin hotellin kylppärissä oli kaamottavan kylmä, ikkunaa pitkin valuneet vesipisarat jäätyivät yön aikana jääpuikoiksi ja siivoojat olivat sulattaneet ne aina aamulla pois. Queensin hotelli oli siisti ja suihkussa pystyi käydä normi huoneenlämpötilassa, peukku sille ! Molemmat hotellit kuuluivat Best Western-ketjuun.

St.Patrickin katedraali

Hotellihöpöttelyt sikseen ja keskiviikkoon. Metroseikkailujen jälkeen vaelleltiin hetki Rockefeller Centerissä ja lounaan jälkeen huristeltiin metrolla Brooklyniin ja sieltä käppäiltiin itse sillalle. Brooklyn Bridge on kyllä edelleen niin vaikuttava, kaunis ja tällä kertaa ylläripylläri sielläkin oli kylmä ! Mutta turreja se ei estänyt :D

Bridgen jälkeen otettiin metro ferrylle ja kohti Staten Islandia, kotisaarta. Ferryllä olin aivan intopiukeena että sain olla siellä perheen kera nimittäin monta kertaa huonosta päivästä on tullut vielä huonompi kun siellä muut turistit ottavat iloisia perhepotretteja kun on itse yksin ja miettii perhettä Suomessa. Juna-asemalta host-isä haki meidät ja illallinen host-perheen ja perheen kanssa sai alkaa :) Oli hauska vetää talokierrosta "toisessa" kodissa ja esitellä perheet toisilleen ! Dinner oli niin onnistunut, masterchef-ainesta oleva host-äiti oli jälleen kerran loihtinut mielettömän hyvää kanaa lisukkeiden kera, host-lapset olivat suloisia ja host-isä tarjoutui vielä viemään meidät ferry-asemalle. Taas sai olla onnellinen kuinka hyvä host-perhe omalle kohdalle osui !

Torstaina tuulet puhalsivat sitä luokkaa että Manhattanilla kaupasta kauppaan hyppely olisi jäädyttänyt varpaat ja sormet, joten päätettiin suunnata takaisin kotisaarelle ja kohti saaren kauppakeskusta, josta löytyi kaikki tarpeellinen. Koko päivä siellä hurahti !

Perjantaina sama shoppailuteema jatkui mutta tällä kertaa Manhattanilla. Bubba Gump-ravintola oli toivomuslistalla ja siellä käytiin lounaan merkeissä. Loppupäivä vierähti enemmän tai vähemmän turre-kaupoissa, M&M's World:ssa, Disney Storessa sun muissa putiikeissa pyöriessä.

Launtai-aamusta huristeltiin taas metroilla Sohoon, kierreltiin hetki kaupoissa ja päädyttiin hostien mutta myös jokaisen turistikirjan suosittelemaan pizzeriaan syömään. Paikka oli siis Lombardi's ja ei varmasti kaupungin halvimmat mutta kyllä oli pojat hyvvää. 

Lisää shoppailua tiedossa Times Squarella ja käytiin kattomassa Empire State Building. Ja jotta meno ei menisi ihan läskiksi niin haettiin vielä viimeisen illan kunniaksi Dunkin Donut'sista 6 donitsia $4, America runs on Dunkin, right ! 

Sunnuntai-aamuna nautittiin kunnolla viimeisistä hotelli-aamupaloista, jotka oli aivan mielettömän hyviä. Pannukakkuja, bageleita, toasteja, donitseja ja kaurapuuroa ! Paluulento lähti vasta illalla joten käytiin vielä tsekkaamassa Flatiron Building ja lounas nautittiin Outback Steakhousessa.

Kahen aikoihin alkoi matka kohti JFK:ta kulkuvälineinä metro ja airtrain. Perillä tehtiin check-inn ja oli taas aika heippojen. Ja täytyy myöntää että oli toooosi vaikeeta. Siihen oli jo niin tottunut että perhe on siinä vierellä. En millään olisi halunnut lopettaa niiden rutistelua vaikka tiedossa on että puolen vuoden päästä nähdään taas. Puoli vuotta !? Ihmisen täytyy olla hieman hullu jos omalle perheelle heipat sanotaan aina puolen vuoden välein, itse en kestäisi semmosta varsinkaan kun välissä on mielettömästi maileja. Mutta loppuaika kuluu toivottavasti kuin siivillä, suunnitelmia ja haaveita on vielä toteutettavana !

Kyllä mä näillä pärjään, ainakin 1,5 kk :D

Siskokulta !

Äiti ja Iskä !

Loppuun pari söpöhöpökuvaa. Sain toimia guidena mutta samaan aikaan turrena itsekin. Vaikka sää oli ennätyskylmää koko viikon ajan niin ei se menoa täysin estänyt.

Tiivistetysti oli elämäni paras viikko, KIITOS ♥

Hyvää ystävänpäivää !

Happy Valentine's day ! Amerikassa tää päivä on enemmänkin ihmisille joilta se oma kulta kainalosta löytyy. Tottakai myös lapset on hullaantuneita tähän päivään, niin monta ystävänpäivälahjaa on kouluun väkerretty. Nycin sinkuilla voi kuulemma olla mieli maassa, näin kerrottiin. Kauppojen hyllyiltä voi silti vielä ostaa punaisia suklaasydänpaketteja, mikäli päivän joutuu viettämään yksin.

Omat hostmuksut yllätin eilen hakemalla donitsit pöytään ja kupposet täytin kuumalla kaakaolla. Alkuperäinen suunnitelma oli viedä lapset Frozen Yogurtiin mutta se "jogurtti" olisi ollut asteiltaan lämpimämpää kuin mitä ulkoilma joten rasti sen suunnitelman päälle. Sain siitä kiitokset ja isot halit, rakastan niitä ♡

Itse en tänään suklaarasiaa tarvitse sillä mun ikioma perhe saapuu tänne niin pian etten malta uskoa. Mun sydän hymyilee, pakahtuu onnesta. Vielä pitäisi jokunen tunti odotella. Suomea jo kuulin kun terminaaliin saavuin, mutta vielä kotoisampi olo on kun saan huutaa suomeksi että täälä mä olen ja heiluttaa mun väkertämää kylttiä ! Kyyneliltä ei voida välttyä kun saa halata ihmisiä joita on nähnyt viimeksi 6kk sitten. Nyt siis odotusta, odotusta ja odotusta ...

Vielä kerran kaikille oikein hyvää ystävänpäivää, toivottavasti päivänne on täynnä lämpöä ja rakkautta (:

Kuulemisiin sitten helmikuun lopussa, rakkaudella Nea

Karhunpoika sairastaa ja sinnepäin

Moi !

Mitä kuuluu kukkuluuruu ?

Tänne blogiin tiedän kirjoittavani harvemmin kuin aiemmin vaikka kuvamateriaalia ja kertomuksia kyllä riittäisi, mutta kaikki ajallansa. Taas täytyy panostaa muistelemiseen, viime viikon arkipäivät täyttyi taas kaamottavan kipeistä lapsista, enemmän tai vähemmän eksoottisesti eksyneistä autoretkistä ja naaman palelluttavista päivistä. Sain vihdoin ja viimein ostettua talvitakin, peukku sille. Talviperheeseen liittyivät myös talvinilkkurit. Ne todella tulee tarpeeseen, sillä täällä tuuli puhaltaa madalluttaen asteet -15:a ja tiet ovat liukkaat.

Keskitynpä sitten viikonloppuun, ensiksi lauantai. Oltiin puhuttu meidän "nelikon" kanssa että haluttais käydä täällä amerikkalaiseen tapaan rullaluistelemassa. Siispä tuumasta toimeen ja iltapäivällä viileteltiinkin jo nelipyöräisten päällä ja oli kyllä aivan mieletön kokemus, huippua ! Lähdettiin sinne myöskin osaltamme oppimaan sillä meidän italialaisvahvistus harrastaa tuota lajia ja kehui että tuon päivän jälkeen osataan ainakin hypätä että hän opettaa. Dayana siinä parit piruetit pyöri ja me suut auki toljotettiin että pitäiskö muka pystyä samaan. Alussa ajattelin että kun osaan luistellakin niin täähän on aika samaa, vaan kaks rullaa edessä ja takana. Innoissani kokeilin pompata ja BUM, seuraavassa hetkessä olin jo nelinkontin parketilla ja mun kaverit nauroivat kuollakseen vieressä. Siitäkin selvittiin mutta ei ilman haavereita - kaks pikkusormen kynnen kokosta rakkoa on kiitettävästi oikeessa jalkapohjassa !

 

Valitsinpa kehnot kuvat puhelimesta, paikka oli silti tosi cool ja hyvän musiikin tahdissa oli kiva luistella !

Luistelun jälkeen matkustettiin paikallisella Vr:llä ja mitä oisikaan elämä ilman omien mukavuus-alueiden ulkopuolelle astumista, söin nimittäin ekaa kertaa sushia. En nirsona oo aiemmin kokeillut mutta raakakala ja kaikki merenelävä ei kuulu mun suosikkiruokalistalle niin ei vaan oo tullu kokeiltua. Enkä voi vieläkään sanoa että tykkään, se vihreä merilevä-kuori on etovan makuinen mutta muuten oli hyvää kana-avokado-kurkku-sushia :D

Sunnuntai-aamuna pikaisesti viimeset skypettelyt kotia ennenkun nään ne kolme möttöstä ihan aikuisten oikeesti, jonka jälkeen Dayana haki mun kyytiin ja huristeltiin junalle. Mentiin samalla porukalla brunssille Perkinsiin, oli kyllä huippu aloitus päivälle !

Bussilla cityyn ja kohti kuukausittaista au pair-tapaamista. Oltiin tosi ajoissa siellä joten kierreltiin ympäri Chelsea Marketia, josta siis löytyi ruokaa joka lähtöön, kakkuja ja kasseja, kaikki vaan tuntui olevan vähän hinnahtavaa, upea silti !

Kellon lähestyessä neljää, kipiteltiin ravintola/baariin, jossa tapaaminen pidettiin. Pelattiin bilistä ja ping pongia rennolla meiningillä. Kun se oli ohi niin käytiin Chipotlessa vähän isommalla porukalla syömässä ja palattiin kuuden au pairin voimin takaisin kotisaarelle.

Puoli ysin aikaan kun avasin koti-oven niin sain heti kuulla että maanantaina vain yhdelle pitää pakata lounasreppu - kolme siis kotona, ihanaa ! Siinä vaiheessa vähän kiristelin hampaitani mutta minkäs sille voi, ovat nyt olleet kaikki neljä vuorollaan kipeitä ja pienimmät jo toista kertaa. Mutta pysyn positiivisena koska perjantaina 16:30 alkaa tällä tytöllä viikon LOMA lounasrepuista, kakkavaipoista ja aamu-seiskan herätyksistä. Tulee niin tarpeeseen koska nää ekstralapset kotona aiheuttaa mulle harmaita hiuksia ja toivon muutenkin että kaikki virukset lähtisivät muille maille tästä perheestä, nimittäin mun sydäntä särkee kun nään erityisesti kaks pienintä kuumeen kourissa ja niin voimattomina :c

Eilen illalla oli perinteisen maanantai-illallisen vuoro Dayanan kanssa ja taas suuntana Moen grilli. Moen grillistä saa siis meksikolaista ruokaa, burritoja, quesadilloja, tacoja sun muita ja kyllä on hyvää ! Saat ite päättää mitä lätyn päälle heitetään ja montaako sorttia, quacamole rules ! 

Ja nyt päästään ilmoitusluontoiseen asiaan nimittäin ystävänpäivä ! Tapoja noudattaen myös tätä päivää varten pursuaa kauppojen hyllyt toinen toistaan söpömpiä kortteja niin tällä kertaa mä luovutan. Mun kaikki vapaa-aika kuluis siinä että seisoisin lähi-Cvs'ssä korttihyllyllä pohtien pääni puhki minkänäköisen kortin lähetän kellekkin. Ei, ei ja ei. Siinä menis ikä ja terveys koska vaihtoehtoja on potenssiin miljoona. En halua että tullimiehet availee kirjekuoria joten pistän perheen mukana tuliaisia, jookos kookos !

Tuossa siis pari esimerkki-erkkiä. Ystävänäpäivänä yritän tänne vielä ehtiä jotakin raapustelemaan vaikka JFK mua kutsuukin iltapäivällä. Ylipäänsä taitaa kirjotelmat jäädä vähän vähemmälle koska suon mun jokaisen ajatuksen hippusen mun perheelle sen kahdeksan päivän ajan minkä ne täällä saan pitää <3

Ei muutakuin huippua viikonjatkoa jokaiselle lukijalle, kuulemisiin :)

/nea