When I'm gone

Edit: Unohdin postata tämän Berliinissä ja New Yorkissa eli nyt jo siis kotona ! / I forgot to post this in Berlin and New York but now I'm already home !

Terveisiä JFK:ltä ! Greetings from JFK !

Nyt on hyvästelty perhe, kaverit, saari ja city. Ei sitä au pair vuoden alussa voi ymmärtää kuinka vaikeaa on sanoa näkemiin suurkaupungille, josta on tullut iso osa elämää ja jonka katuja osaa kulkea kuin olisi siellä kauemman aikaa jo asunut. Niin upea on New York City, rakastuin siihen ja jään todella kaipaamaan sitä betoniviidakkoa, jonka sydän sykkii ympäri vuorokauden. Staten Islandia eli saarta tulee ikävä, sinne muodostui toinen koti, toinen perhe. Vaikka siellä oli mahdotonta keksiä muuta tekemistä kuin mall ja syöminen niin se oli silti ympäristö jonne pääsi pakoon cityn hälinää ja hektisyyttä.

Entäpä sitten perhe. Keskiviikkona söin viimeisen illallisen heidän kanssaan. Vaihdettiin jäähyväislahjoja, syötiin yllärijäähyväiskakkua, naurettiin ruokapöydässä vuoden kommelluksille ja kyyneleiltä ei vältytty kun oli aika halata viimeiset halit. Sain spesiaalisti vaihtaa Danille pyjamat ja hän halusi katsoa Pipsa possua, joten Pipsa telkkuun ja köllin Danuuzani kanssa viimeistä kertaa sohvalla tuudittaen hänet uneen laulamalla muumien tunnaria. Niin suloista, mun oma pieni rakas <3 Muiden kanssa juttelin, halailin minkä ehdin ja lopulta oli aika sanoa näkemiin hetkeksi. Muodostuin osaksi perhettä, pöydässä oli aina tuoli minulle ja lautanen katettu, hostäiti piti huolen että sain joka päivä mahan täydeltä italialaispainotteista ruokaa. Hostisä piti huolen että pääsin turvallisesti junalta kotiin. Hostlapset pitivät huolen siitä että päiväni täyttyivät erilaisilla aktiviteeteilla ja hymyn hetkillä. Tulee kyllä niin kova ikävä ja ikuisesti kiitollinen heille vuodesta !

Kaverit, ystävät, tukijoukko, sielunsiskot. Miksikä niitä nyt kutsuisi, ihmisiä joiden kanssa jakaa au pairiuden ilot ja surut, huolet ja murheet. Au pair-ystävä pystyy samaistumaan tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kukaan muu siihen ei pysty jos ei au pairina ole ollut. Sen takia au pair-side on niin käsittämättömän vahva ja hyvästien sanominen oli rehellisesti sanottuna hirveämpää kuin kotisuomesta lähtö. Siitä millonka seuraavan kerran nähdään, ei ole harmainta aavistusta. Mutta Italiaan, Ruotsiin, Saksaan ja Itävaltaan on ehdottomasti päästävä tapaamaan saaren tyttöjä ! Eilen eli torstaina syötiin viimeinen illallinen ja oli aika sanoa näkemiin Josielle ja Anastasialle. Tänään aamulla sanoin näkemiin Dayanalle. Sanattomaksi vetää kuinka läheisiksi nuo tytöt muodostuivat. Mutta me vielä nähdään uudestaan, euroviisut ensi vuonna on seuraava etappi ! Niin kova ikävä jo nyt tyttöjä :'(((((

Tein check-innin, laukut sain molemmat sisään ja boarding on puolen tunnin päästä. Elämäni tähän mennessä paras vuosi on takanapäin mutta kaikkeen tulevaan suuntaan suurella hymyllä ja innolla, muistoissani ikuisesti tämä vuosi.

Suomi, nähdään 12h päästä !

Of course in English also. Now I have said see you soon for my hostfamily, friends, island and the city. In the beginning of your year you have no clue how hard it will be to say goodbye for the big city, which became a part of your life. The streets of New York are familiar to me even though I didn't live there for long. New York City is so amazing, I totally fell in love with that city, I'll miss the congrete jungle that never sleeps. Also I'll miss the island, which became like a second home for me. Even if sometimes we had hard time trying to figure out what to do on the island, it was a place where to escape the hectic city.

How about my family. Well on Wednesday I had my last dinner with them, we exchanged gifts, ate farewell cake, laughed at things what happened during my year or what didn't happen and in the end we couldn't avoid the tears when it was time to say goodbye. But before that I got to change Dani into pyjamas and she wanted to watch Peppa the pig from tv and what ended up happening was that she fell asleep into my lap while I was singing the song from Moomies. It was so cute, my own little munchkin <3 With others I talked for a while, tried to hug them as much as possible and then it was time to say goodbye for a while. I really became as part of the family, I had my own chair at the table. My hostmom took care of me by making sure that I wasn't starving and I got to eat delicious Italian food. My hostdad made sure that I got home safe from the train station. My hostkids made my day by making me laugh and smile, just small things that do matter. I'm truly going to miss them and for the rest of my life I'm thankful for them !

Then my friends, soulsisters. You can describe those people in so many words who shared the pros and cons of au pair life with you. Au pair friend always understands your situation, which no one else can do if you haven't been an au pair by yourself. That's why the bond between au pairs is so special and strong. I need to be honest, saying goodbye for my friends was worse than leaving Finland last year. Because no one knows when we will meet next time. But I'm definitely going to visit the island girls in Italy, Sweden, Germany and Austria. Yesterday we had the last dinner with my girls and I said goodbye for Josie and Anastasia. This morning I said goodbye for Dayana. It's unbelievable how close you can become with someone in just 8 months. But we will meet again, next May, Stockholm and ESC is our goal ! I'm already missing my girls a lot :""(

I checked in, got both my bags in without any extra cost even if the other one was 1,5 kilos more and boarding will be in half hour. The best year of my life so far has now came to the end but I can't wait what the future will be bring for me !

Finland, I'll see you in 12h !

Miraculous Miami

Aloha allihuuppa !

Miamin lämmössä on nyt neljän päivän verran soijailtu eli jääkarhun turkista pääsee vähitellen eroon, jipii. Ja pinkki väri on hiuksista lähtenyt, ripset silti pelastaa niin ettei tarvi aamuisin meikata ja jo herätessä näyttää ihan ihmiseltä.

Keskiviikkona kun tänne saavuttiin niin kirjauduttiin hostelliin, SoBe, ja päätettiin kierrellä ympäriinsä, nähä vähän south beachin aluetta. Palmuja on joka puolella, minne vaan katsoo niin tuntee olevansa paratiisissa ! Enivei, kierreltiin ja kaarreltiin, syötiin luottoruokala TGI fridayssa ja kaaduttiin sänkyihin.

Torstaina oli biitsipäivä koko päivä. No ei ihan hela dagen koska muuten olisin punaisempi kuin rapu kattilassa mutta osaltaan mut pelasti se että tein  loistosijoituksen ostamalla Walgreensista aurinkovarjon, kyllä kelpas ! Vesi täällä on toooosi lämmintä, varmaan +27 asteista ja siellä viihtyy paremmin kuin rannalla kuhan vain varoo jellyfishejä. Illemmalla vuokrattiin pyörät kaheks tunniksi ja pyöräiltiin ylemmäs Miami Beachia. Niin hienoja hotelleja löytyy rantaboulevardilta mutta hostelli on köyhän au pairin valinta, as always !

Perjantaina otettiin ja käytiin varaamassa Key West tour paikalliselta tour yhtiöltä ja siitä suoraan otettiin bussi Miamin Downtowniin, pyörittiin Baysiden turrealueella, matkustettiin metromoverilla, käppösteltiin Little Havanan alueella ilman määränpäätä ja syötiin hyvät froyot. Illemmalla käytiin subeilemassa ja ostettiin aamupalat lähi-apoteekista aka ceeveeässästä.

Lauantaina eli tännään, herättiin 6.30 ja jo seittemältä istuttiin kiltisti ulkona ootellen key westin bussia ja noin kasin aikaan saatiin kaikki tourilaiset ahdettua kyytiin. Matkan aikana varattiin sitten se mistä jo aiemmin Nadinen kanssa puhuttiin eli parasailing ! Suomennokseksi kuukkeli kertoo nousuvarjon haha. Asiasta kukkaruukkuun, Key Westin saarelle ajellessa kuljettiin läpi kymmenien pienempien saarien, niin söpöjä taloja ja kalastuskyliä. Paikan päälle kun päästiin niin kirjauduttiin paraseilinkiin, saatiin perusjenkkiohjeet että ottakaa taksi 1,5km pituiselle matkalle, ei sitä jaksa kävellä erkkikään mutta sivuutettiin laiskamadon ohjeet ja käveltiin matka joka ei ollut matka eikä mikään kun katujen ylle kaartui ravintoloiden terassien varjot suojaten paahtavalta auringolta. Välillä pistäydyttiin turre shopeissa, niissä sopivasti viilentyi ja kukkaro keveni ! Päästiin kuitenkin määränpäähän eli Floridan eteläisimpään pisteeseen, Southernmost Pointiin.

Samaa reittiä takaisin, syötiin lounas söpössä panini-kuppilassa ja ennen vesiaktiviteetin alkua pideltiin sadetta ja samalla maisteltiin paikallisten herkkua, key lime pie:tä eli lime-piirakkaa. Suussa suli jokainen pala, aivan sairaan hyvää ! Sadekin loppui juuri kun oli meidäm vuoro liitää taivaan korkeuksissa, se oli siis jotain aivan ylitsepääsemättömän mahtavaa. Pikkupaatilla seilattiin Meksikon lahdelle ja pareina meidät nostettiin ilmaan, varmaan 50m korkeuteen. Sitä sinisen veden määrää ei voi kertoa, nähtiin myös ihkaoikea kilppari yläilmoista, voi toista. Olo oli mitä lintumaisin ja vapain ! Melkein sata kuvaa on muistikortilla mutta kone on kotisaarella, ne siis löytää tänne tiensä myöhemmin. Taivaalla liideltiin noin vartti ja sitten takaisin paattiin kera viiden muun parivaljakon ja kahden liian hyvännäköisen touriliiderin. Heitettiin kivat tipit venepojille ja käppäiltiin bussiin, joka saapui takaisin South Beachille ennen kymmentä. Aivan huikea päivä takana, elämäni top vitoseen lukeutuva !

Huomenna eli sunnuntaina on aikomuksena viettää vielä viimonen rantsupäivä ennen lentokentälle siirtymistä, meidän lentohan lähtee vasta maanantai-aamuna kukonlaulun aikaan eli yö lentokentällä on tiedossa ... Mutta kyllä se siittä, nyt loppuun parikymmentä kuvaa täältä Floridan lämmöstä. Kuulemisiin !

Ps. Pitäkäähän kovaa kiinni Suomessa niistä lämpötiloista ja nauttikaa samalla (:

Nysse on menoo !

Huhhuh ! Parin päivän ajan oon koittanut parhaimpani mukaan survoa vuoden elämää kahteen laukkuun, eikä oo helppoa ei. Itteäkin suurempi roskasäkki tuli täytettyä ja seuraavalle au pairille jätän ison kasan vaatteita sun muita tuotteita.

Eilen söin viimeisen monday dinnerin eli maanantai-illallisen Dayanan kanssa, niin hullua ajatella että tammikuun lopusta alkanut perinne katkeaa eikä maanantait tunnu enään jenkkimaanantailta ... Muutenkin koko päivän on ollut surullinen fiilis, kaikkea näkee, kokee ja tekee viimeistä kertaa. Illalla vietiin hostisän kanssa mun isot laukut ja pari kassia Josielle, jossa tuun viettämään viimeisimpiä öitä ens viikolla. Tällä hetkellä mulla mukana siis vain carry-on ja olkalaukku, sillä pärjää seuraavat 5pv helposti Miamissa (:

Luovutan myös käyttämäni sim-kortin takaisin perheelle joten suominumerosta saa sitten kiinni jos haluaa korottaa summaa puhelinlaskussa. Koitan päivittää elonmerkkejä aina kun wifi on saatavilla. Mutta nyt nukkumaan, huomenna ajoissa aamulla kentälle ja mun travel month voi virallisesti alkaa :D

Kuulemisiin ja terkkuja,
Nea

Kaikki loppuu aikanaan ...

Tätä pienokaista tulee julmin ikävä <3

JA NIIN ON TÄMÄNKIN AU PAIRIN AAMUJA JÄLJELLÄ PYÖREÄ NOLLA !!!!

Siinäpä se nyt sitten oli. Mun au pairin ura. Joka muutti mua ihmisenä, laittoi itsenäistymään, kasvatti, opetti itsestä sekä muista ja elämästä, laittoi mut hoitamaan neljää kullanmurua niinä hyvinä ja huonoina hetkinä, lisäsi kiikkustuolissa kerrottavien tarinoiden listaan sata uutta kertomusta, antoi mahdollisuuden elää unelmakaupungin sykkeessä, heitti omien mukavuusalueiden ulkopuolelle uuteen maahan, rikastutti unohtumattomilla elämyksillä ja seikkailuilla, mahdollisti uudet kansainväliset kaverit joista tuli perheen kaltainen tukiverkko, tarjosi elämän tähän asti parhaimman ja rankimman vuoden.

Ei voi oikeastaan olla muutakuin älyttömän kiitollinen ja kuivata kyyneleet silmäkulmista :'(

12 päivää niin mun jalat kohtaa Suomen maan, apuva !

Vielä siis edessä 5 päivän reissu Miamiin, uujeee. Sitten pari päivää Nycissä ja saarella, sitten ne kaikista vaikeimmat eli hyvästit perheelle ja Dayanalle ja Josielle ....

Kyllä se siitä. Jotenkin.

Lauantaina kun kotiuduttiin lomalta niin junailin suoraan Josien kulmille, syötiin pahaa kanaa KFC:ssä, kierreltiin ja kaarreltiin ties missä kunnes päädyttiin elokuviin 10.45pm ja katottiin trainwreck. Niin hullunhauska, kuvattu New Yorkissa ja meidän saarikin pääsi mukaan, wuhuu ! Movien jälkeen ajettiin Josien miljoonakotiin ja värjättiin hiuksia kello kolme yöllä. Nukuttiin tovi, päästettiin espanjalaisrouvat siivoomaan huushollia ja mutusteltiin pannukakut nassuun. Sen jälkeen tehtiin jotain mitä pelättiin katuvamme heti. Värjättiin latvat pinkillä värillä jonka pitäisi lähteä parissa pesussa pois, pikkuvarpaat ristiin että niin myös käy. Ei siis tarvi pahemmin huolestua mummut ja tädit, tää on vain väliaikaista ! Käytiin myös laitatuttamassa ripset, nyt on ihka ekaa kertaa räpsyt silmissä joten meikistä ei tarvi kantaa huolen häivää. Tuon kaiken jälkeen oli hyvä palata kotiin säästämään rahaa :D ja pakkaamaan !

Kuulemisiin vielä ennen Miamiin lähtöä, ex-au pair kuittaa ja kiittää !

Va Beach

Kohteessa ollaan !

Eilen pyörähti käyntiin viikon mittainen loma hostperheen kanssa, mikä jää viimeiseksi yhteiseksi kokemukseksi mutta on täydellinen loppuhuipennus mun vuodelle. Ei ihan maailman parhainta alkua tämä loma saanut sillä a) istuttiin autossa eilen 10h ruuhkien takia vaikka kuulemman kestää normisti 6h ja b) meidän hotellivarausta ei ollut kirjattu ylös joten yövyttiin eka yö sitten eri hotellissa huomattavasti kauempana :D Mutta nyt on kaikki oikein muy bueno kun ollaan hyvässä hotellissa ja takana upea rantapäivä. Oltiin rannalla noin 2h ja tunnin aalloissa hyppelyn jälkeen mulle todettiin että sä näytät jo punaiselta, hakeudu telttaan suojaan ja käskyä kuunneltuani sain maata/torkkua varjossa tunnin verran ja kuunnella aaltojen huminaa, kyllä kelpasi ! Rannalta raahauduttiin hotellin ulko-uima-altaalle, suihkujen kautta illalliselle italialais-ravintolaan ja sen jälkeen rantakadulle katsastamaan menoa. Vaikka tää on osittain työloma niin nautin jokaisesta hetkestä täysillä. Montako kertaa saan hyppiä mun tyttöjen kanssa aalloissa tai jammailla Devonin kanssa kasikytluvun musiikin tahtiin. Entäpä ihan vain mun uneliaan pienimmän pupusen kanto autosta sänkyyn. En luultavasti ikinä. Sniif.

Oon onnekas, että sain juuri tämän perheen. Heidän myötä on tullut opittua paljon itsestä, muista, elämästä, Amerikasta ja perhe-elämästä. Vaikka he ei se unelmaperhe olekaan, jolla pihalla olisi iso uima-allas, talo kuin linna, au pairin autona kiva Mini, lapsina kaksi kullanmurua ja työajat olisivat kadehdittavat, en silti vaihtaisi heitä mihinkään. Niin paljon kuin vain voikin kiintyä heihin, on se jo tapahtunut. He todella ovat se toinen perheeni, Amerikan perheeni. Suuren kiitollisuuden vallassa sanon heille parin viikon sisään näkemiin, voi sitä kyyneleiden määrää ...

Mutta nyt naatitaan ensin Virginia Beachin lämmöstä, sillä huominen on huomenna. 

Ja se west coast tour osa 2 tulee varmaan ylihuomenna.

Kuulemisiin !