torstai 25. syyskuuta 2014

Askeleet on aina tärkeimmät !

Terkut ! Tulin tänne päivittämään nopsasti tiedon siitä että sydän lyö edelleen, don't worry mama <3

Ne hostmaman cookiesit, joista kerroin ... NAM !

Lauantain shoppailut; viininpunainen neule, raitaperuspaita, valkoinen toppi ja mustat lököshortsit, FOREVER21 !

Mun päivänsäde, kaikki murheet hälvenee kun aamulla saa halin tältä söpöliiniltä !

Maanantaina heräsin pirteänä uuteen aamuun ja työviikkoon jes ! Mutta päivä sujui rutiineja noudattaen ja hyvin ! Illasta alko jo vähän jänskättämään koska tiedossa oli mun eka aupair-tapaaminen Highline-parkissa. Highline park on siis puisto, joka on varmaan 10 metriä maanpinnan yläpuolella ja sieltä näkyy mainiosti kaikki NYCin upeimmat rakennukset. Au paireja tapasin lisää, mm. ranskasta, saksasta, uudesta-seelannista, italiasta, kolumbiasta ja ofc ruotsi-Matilda ja suomi-Roosa ! Oli hauskaa puhua ihan tuntemattomille mutta samassa tilanteessa oleville ihmisille :)

Tässä maisema, jota tuijotan kun odotan junaa lautalle, oon varma että tuolla metsässä asustaa joku viaton villielukka, semmosia ääniä sieltä välillä kuuluu että oksat pois ...

Tiistai tarkoittaa Manhattania ja dinneriä Annin kanssa <3 Poikkeus sääntöön ei ollut tämäkään tiistai, vaan syötiin Annin kanssa meksikolaisessa ravintolassa, juoruiltiin eilisestä aupair-tapaamisesta, suunniteltiin tulevia viikonloppuja ja katseltiin vaan elämänmenoa Upper West Sidella !

Tähän päivään olin valmistautunut niin että opettelin ulkoa kaksi eri reittiä lasten jumppapaikkaan jotta viime viikkoinen ei toistuisi ... Mutta lounaalla hostdad ilmoitti että hostmama vie lapset jumppaan, sisäisesti riemuitsin ja kiljuin mutta vastasin tyynesti että great, awesome ! En oo täysin tottunut ajamaan tolla minivanilla, parkkeeraaminen on aina yhtä pelottavaa ja ramppaan pari kertaa ulos autosta tarkistamaan että jokohan tämä möhkäle olisi suurin piirtein ruudussa (tarkoittaa että metri etuviivan yli ja takaa sama juttu, kun pituutta autolla riittää). Vietin siis enemmän aikaa Danin kanssa ja leikittiin alakerrassa nukeilla, my little poneilla ja puupalikoilla, joiden seassa luikerteli ällötys, mitä en oo Suomessa tavannut ... Täällä alakerrassa vipeltää siis semmoisia vaalean ruskeita parin sentin karvapalleroita, jolla on jalkoja potenssiin kymmenen ja ne kiitää tosi kovaa ! Jähmetyin toimintakyvyttömäksi ja kaveri pääsi pakoon, ens kerralla sitten ei !

Otsikko tulee siitä kun katsoin tänään yhden jakson muumeja Danin kanssa ja tyttö nukahti syliin oikein sopivaan aikaan, tehokasta ! Mutta muumipappa totesi että askeleet on aina tärkeimmät ja jotenkin se sopii edellisiin päiviin ja siihen kun kävelen juna-asemalle ja 15 minuutin matkan aikana ei tule ainuttakaan jalankulkijaa vastaan ja autoista ihmiset tuijottaa mua ! Töppöstä toisen eteen ihmiset sanon minä, niin ei niin älyttömästi kertyis sitä pelastavaa uimarengasta vatsan seudulle :) 

Tänään skypettelin mun rakkaimmille ystäville Suomeen enkä voinut uskoa että siellä on satanut lunta tai ainakin Rovaniemellä ! Täällä on ilmat viilenneet ja shortsit on pysyneet visusti kaapissa, joten on hassua ajatella että Suomessa talvitakki on must wear :D Enivei, huomenna ja perjantaina on jokin juutalainen holiday eli lapset ja hostmom kotona, juhuu ! Mutta nyt unten maille, kuulemisiin !

                                                                                                        /nea

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti