Kolme sanaa: Aivan mahtava viikonloppu ! Jalat on muusina askelista, sormet hellänä, silmät turvonneina itkemisestä, maha täynnä liian hyvää ruokaa, käsissä punaisia verenpurkaumia aivan liian painavien Ikea blue bagien kannosta ja lompakko ammottaa tyhjyyttään. MUTTA. Lihapullat muusilla + puolukkahillolla, koti-fiilistelyä ruotsinkielisten tuotenimien muodossa ja sisustustavarat. Nam jes ja aamen :)
Perjantain työpäivä sujui mallikkaasti, lasten kanssa päästiin vihdoin puistoon koulun jälkeen, täällä sateinen sää plus flunssaiset hostmuksut on estäneet meidän pääsyn riehumaan leikkikselle ma-to mutta perjantaina aurinko paistoi ja riemu oli irti.
Mulla riemu pääsi irti kun kello oli 4.30pm jolloin olin off ja juoksin/pakkasin/petasin sänkyä/viestittelin whatsapissa samaan aikaan eli tein siis lähtöä Manhattanille. Juna-asemalle saapuessa oli ruumiin lämpötila sata, en selvästikään osaa pukeutua näiden lämpötilojen mukaan, vaatetuksen puolesta pärjäisin hyvin Alaskassa ... Osasyynä oli kuitenkin painava laukku täynnä vaatteita, hihhih en osaa vieläkään päättää mitä laitan päälle etukäteen :) Tässä kaksi kuvaa lauttamatkalta, oli hirmupimiää jo kun olin lautalla ja pimeni koko ajan mitä lähemmäksi Manhattania mentiin.
Annille saavuin ehkä puoli 8 aikoihin ja pienten empimisten jälkeen yhteinen päätös oli että katsottaisiin Nicholas Sparksin The Best Of Me ja oli pojat ihana leffa. Kyyneliltä ei voinut välttyä, oli koskettava ja paikka paikoin surullinenkin elokuva, kauniissa paikoissa oli kuvattu - suosittelen ! Elokuvan jälkeen ei pitkiä juoruiluja löpisty, haluttiin molemmat saada kunnon yöunet Ikea-päivää varten.
Lauantai-aamuna herättiin kympin maissa. Meillä oli myös lcc:n meeting tuona aamuna, jonne host familyt olivat tervetulleita. Kummankaan meistä perhe ei ollut menossa, joten ajateltiin mennä siihen aikaan silloin kun lcc:t olisivat siellä. Vähän kahdentoista jälkeen suunnattiin subwaylle ja odoteltiin, odoteltiin, odoteltiin. Eikä odotusta palkittu ! Tunti istuttiin odottamassa C-subwayta, ilmeisesti oli jotakin häikkää jossakin, missattiin siis lcc-meeting. Seuraavaan lähetään puoli päivää aiemmin ettei missata !
Vaihdettiin metroasemaa, eka ykkösellä alaspäin ja sit kakkosella. Ekassa metrossa parin pysäkin ajan meitä viihdytti mies kitarallaan, tai luuli viihdyttävänsä, puolet matkustajista oli vaivaantuneita, puolet hymyili kiltisti. Mies kertoi olevansa Justin Bieber, lauloi matkustajista, totesi meistä että näytetään ihan siskoksilta (tosin Annia nimitti isosiskoks), ihmetteli kovaan ääneen kun kerroin että ihan natural blonde olen :) Anyway käveltiin Pier 11:lle, lautta-asemalle, josta lähtee Ikea-lautta Brooklyniin. Ja pakko mainita, kävelin Wall Streettiä pitkin ja varmaan päivästä johtuen ei kyllä montaa business-miestä näkynyt, sen sijaan ympärillä kohosi kymmenittäin korkeita pilvenpiirtäjiä, tuli kärpäsen kokoinen olo niitä hämmästellessä. Lautta-asemalle päästessä vilkaistiin nopsasti aikatauluja ja jjuhuu, edellinen lautta oli mennyt 7 min sitten, seuraava 40 min päästä. No pyllyt penkkiin, arskat päähän, naama kohti aurinkoa ja lisää odotusta. Vihdoin se New York Water Taxi sieltä tulikin ja upeissa maisemissa alkoi matka kohti kauan odotettua Ikeaa !
Ihanat Ikea-liput toivotti tervetulleeks ja oli huutava nälkä, joten suunnattiin lihapullille (tosin olin ainut joka niitä söi) ja syötiin varmaan lähemmäs tunti. Mä nautin joka pullan murusta, puolukasta ja muusihaarukallisesta täysillä, kotoisaa ja hyvää <3 Kuva löytyy kännykästä, mutta jokaisen suomalaisen kuuluis tietää miltä ikean lihapulla-annos näyttää, right ?
Tarjottimet tiskiin ja menoks ! Ikea täällä ja varmasti joka paikassa on ihan samanlainen, ravintola ja kootut huoneet yläkerrassa, alakerrassa sisustustuotteet ja muut taravat ! Ihasteltiin Annin kans yläkerran keittiöt, naurettiin kuka vois haluta noin epämiellyttäviä olkkareita ja haaveiltiin mallisänkyihin kaatumisesta. Olin suunnitellut jo förehand mitä ostaisin (lista oli pitkä) ja kun vihdoin päästiin alakertaan, ostoskärryt käteen, niin unohdin hieman todellisuudentajun ja hamstrasin halpaa (?) ja tarpeellista (!) tavaraa hieman liikaa, mutta niin mulle aina käy ... Lopussa tein final decisions mitä todella tarvitsin ja mitä en. Kassalle mentäessä jännitti että mahtuuhan kaikki se yhteen siniseen kassiin, joka oli siis rajoituksena mitä lautalle saisi tuoda. Mahtuihan se, tosin niin että Annin kassiin tungin hieman ostoksiani ja oma kassini oli ratkeamaisillaan ! Dollarin juomat mukaan ja kohti lauttaa. Tungettiin molemmat ostoksemme ostoskärryihin ja työnnettiin kärryt parkkipaikan viimesille ruuduille asti, loppumatka kuitenkin kannettiin käsivoimin. Lauttapysäkille päästessä kädet oli jo aivan puhki, ihmiset ihmetteli meidän isoja kasseja, yksi pariskunta totesi että te taidatte todella tykätä Ikea-tavarasta, no ei kai :D
 |
| Anni ja ostokset :) |
 |
| "If you hit this sign, you will hit the building", tuolla rekalla oli millien päästä kiinni ettei se olis mahtunut ali ! |
Takaisin Manhattanin puolelle päästyämme rehattiin ostoksia ehkä 500 metriä jalat ja kädet muussina, todettiin ettei tästä tuu mitään ja vihellettiin taksi, päätettiin kysyä paljonko maksaisi matka Annille. Hinta oli sopiva ja intialainen kuski lastas kamat kyytiin, vähän nauratti tavaran määrä. Matkan aikana kuski alkoi tehdä tuttavuutta, kyseli mistä ollaan ja mitä tehään täällä jne. Hänkin sanoi meitä siskoksiksi, naurahdettiin että no kai me sit ollaan. Sitten tää kuski alkoi kehumaan meitä, toistamaan kuinka hyvillä ihmisillä on hyviä ihmisiä kavereita, pahoilla pahoja ja vaihtoi keskustelun aiheeksi toisen maailman sodan ja Hitlerin. Kai se repäs aiheensa siitä että Anni on saksalainen mutta tämän jälkeen alkoi hän selittää semmosta puppua huonolla englannillaan että mä keskityin kattomaan kaupunkia iltavalaistuksessa. Anni ja kuski väittelivät oliko Hitler hyvä vai huono ihminen, kuskin mielestä ilmeisesti hyvä ja mua alkoi vähän epäilyttää mimmonen kuski meille oikein sattui. Pelon tuntua tuli vielä enemmän mukaan kun kuski ajoi ensin 96th streetillä ja yhtäkkiä oltiin 97th streetillä vaikka Anni asuu kasikymppisillä ! Suunnittelin jo kuinka voidaan paeta ikkunoista mutta lopulta päästiin Annin kotikadulle, pysähdyttiin vähän ennen Annin taloa, maksettiin ja adios. Tyyppi tarjosi apuansa tavaroiden kantamisessa, oltiin taas älyttömän kauniita mutta päättäväisesti seisottiin kadulla niin kauan että yellow cap katosi maisemista. Tavarat sisälle ja pieni vilkaisu kelloon. 9 pm !! Suunnitelmat Times Square-illallisesta vaihtui kiinalaiseen King Foodiin kaks streettiä alempana, kyllä maistui. Myöhäisen dinnerin jälkeen höpöteltiin myöhään yöhön asti, päivästä väsyneinä nauru oli vähän liiankin herkässä !
Sunnuntaina eli tänään en pitkään koisaillut, nimittäin skypetin koto-Suomeen perheelle, on sydäntä lämmittävää kuulla että kaikki on hyvin <3 Aamupala nassuun ja operaatio tavaroiden jaottelu käyntiin. Mun oli siis aivan pakko jättää puolet tavaroista Annille, en kirveelläkään olisi saanut kaikkea yksin kannettua yhdellä kertaa kotia, nimittäin se puoletkin tuotti tuskaa. Kuin ihmeen kaupalla selviydyin subway-, lautta- ja junamatkasta elävänä ja ihana hostisä tuli hakemaan junalta ! Kello viis olin finally kotona ja kirjaimellisesti kaaduin sohvalle ja ummistin silmät kiinni. Pienten päikkäreitten sijaan nukuinkin kolmen tunnin päikkärit, mikä tuli tarpeeseen ja nyt taas silmät lurpahtelee kun tätä kirjoittelee. Suihkun kautta unten maille, hyvää huomenta Suomeen, jossa väki on vaan kuusi tuntia eellä ja hyvää yötä Staten Island ! Tsemppiä kaikille uuteen viikkoon :)
Ps. Pienet sille jos jaksoit lukea tänne asti !
Pps. Loppuun kuva mun Ikea ostoksista 1/2 ja huom, kaikki on tarpeellista :D
/nea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti