Lopu jo American flu !

Terve ja heipähei. Nyt on mun mitta täynnä tätä jatkuvaa niistelyä, valvomista yskimisen takia ja salitonta kautta. Ei sillä että olisin ollut kuntosalien aktiivikäyttäjä Suomessa mutta täällä on ollut niin hyvä fiilis kun on voinut siellä käydä. Plus että oon juonut loppuun kaikki kalliit Twiningsin teeni, isot ongelmat mulla ...

Mutta oli huippulauantai suomi-seurassa ! Ennen 9/11-alueelle suuntaamista bongasin Whole Foods Marketin ja tiesin mitä sieltä etsiä. Ruisleipää ! Pienen kierroksen jälkeen löysin alahyllyltä Finnish ruis breadia ja hetken pohdinnan jälkeen mukaan lähti toinenkin paketti. Kassoja lähestyessäni näin hyllynpäädyssä ensin australialaisia lakuja ja sitten silmiin osui Panda. Wait, hetkonen siis suomi panda-lakuja, oi kyllä ! Muikeasti hymyillen suuntasin kassalle ja kassanaikkonen kirjaimellisesti puristeli mun ruisleipiä ja päästi suustaan mmm-mörähdyksen mutta ei sanonut sanaakaan. Olin itekin kyllä aika sanaton kun kolmen kuukauden ruisleipä-eron jälkeen sain käsiini nuo tummat leivät, nam :)

Marketista ulos päästyäni koitin etsiä kahvilaa jonne majoittua ja tekstata Rositalle koordinaatit, missä olen. Noh tehtävä oli vaikeampi kuin uskoinkaan ja kävelin ympäriinsä kunnes päätin kävellä lähemmäksi ground zeroa ja päädyin St Paul's chapeliin eli eräänlaiseen kappeliin, joka selviytyi terrori-iskusta vahigoittumatta, vaikka se siis sijaitsee wtc-alueen itäpuolella. Tuonne ihmiset kerääntyivät rukoilemaan ja lohduttamaan toisiaan, vapaaehtoistyöntekijöitä majoitettiin ja ruokittiin 8kk ajan. Siitä on muodostunut eräänlainen turistinähtävyys mutta toimii silti aktiivisesti. En huomannut ottaa siitä ulkoapäin kuvaa mutta ulkokuori oli muutenkin rempassa eli kaikki kuvat siis sisältä.

Koko alueella vallitsi jotenkin tosi rauhallinen tunnelma.

Muistoalttari kuolleille/kadonneille

Eri maiden poliisien lahjoittamia esineitä

Aito selvinneen palomiehen asu

Kappelin toisessa kulmassa oli muistoalttari, jonne sai itse kirjoittaa lapulle esim. rukouksen

Oli todella pysäyttävä paikka. Siellä myös myytiin kirjoja ja kaikkea aiheeseen liittyvää, jotkut ihmiset itkivät ja hiljentyivät rukoilemaan. Samaan aikaan siellä harjoitteli pienehkö ryhmä soittajia, joka oli oikeastaan ainoa äänenlähde kyseisessä kappelissa. 

Yksi muistomerkeistä on under constructions

Rositalle tekstasin olinpaikkani ja löydettiin me lopulta toisemme. Matka taittui one world trade centerin vierestä kohti memorial pooleja eli harmaita vesiputous-kivialtaita, jotka on rakennettu alkuperäisten kaksoistornien paikalle. Altaiden reunoille on kaiverrettu kaikkien menehtyneiden nimet.

Manhattanin korkein rakennus, eihän silmällä edes näe tonne ihan kärkeen !

Silläkin on jokin merkitys mille riville nimi on kaiverrettu ...

Ruusu nimen kohdalla tarkoittaa ko henkilön syntymäpäivää.

 Suunnitelma A oli siis mennä museoon mutta jonotettiin luukulle asti ja kuultiin että oltaisiin päästy sisään yli puolen tunnin odotuksen jälkeen joten päätettiin lähteä etsimään ruokapaikkaa, mahat kurni jo siinä vaiheessa niin kovaa ! Eikä mua ainakaan haitannut vaikka museo jäi välistä, sen ehdin vielä kokea jokin päivä. Yksi asia mikä mua suunnattomasti ärsytti ja häiritsi noilla altailla ollessa oli se että ihmiset ottivat siellä iloisena selfieitä. Ei ehkä mulle itelle tulis ensimmäisenä mieleen ottaa tuolla paikalla selfieitä, tottakai jokainen tallaa tavallaan mutta jotain kunnioitusta kuitenkin.

Metroseikkailujen päätteeksi päädyttiin sohoon, josta Rosita tiesi meille loistavan ruokapaikan. Grey Dog-niminen ravintola oli tosi coolisti sisustettu ja miespuoliset tarjoilijat oli tosi hyvännäkösiä, ruoka oli maukasta ja suomiseura oli huippua ! Ilta kului rattoisasti ja puhua pulputettiin molemmat kuin viimeistä päivää mutta tultiin tosi hyvin juttuun. Harmi silti sillä Rositalla on täällä vain 3kk pesti, eli hänellä enää n. 2 viikkoa jäljellä, eiköhän me vielä yks illallinen saada järkättyä, toivottavasti :)

Kotia saavuin puoli ysin aikaan, sormet jäässä, kainalossa revennyt paperikassi ja naama kapaloituna huiviin. Oven avattuani mua vastaan juoksi kaks pienintä toivottaen tervetulleeksi kotia, so sweet ! Heitin heti ruisleivän toasteriin ja olin aivan taivaissa, niin hyvältä se tuoksui ja maistui. Sain iltapalaseuraa Danista ja hän istua köllötteli puoli-unessa mun sylissä, au pairin sydän suli sillä hetkellä <3

Tänään päivä alkoi rattoisasti nukkumalla pitkään, skypeilemällä Suomeen rakkaimmille ja jossakin vaiheessa hinasin itseni iltalenkille. Hostäidin uunituore pizza maistui enemmän kuin hyvin happihyppelyn jälkeen ja toimin myös kiipeilytelineenä kolmelle kiljuvalle muksulle. Vielä pari jaksoa uutta päivää pandan lakuista nauttien ja kirsikkalitkua lusikallinen hattuun, eiköhän se viikko olisi tällä tavalla taputeltu ja flunssakin pian selätetty. Hyvää marraskuun viimosta viikkoa rakkaat lukijat, kuulemisiin :)

                                                                                         /nea