Vuoteni 2014

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015 !

Mun uusi vuosi vaihtui tosiaan kaikkien mutkien jälkeen Brooklyn Bridgellä ja kenelläkään ei ollut harmainta aavistusta milloin olisi pitänyt aloittaa countdown joten huudettiin ja hypittiin vain viimeinen minuutti ja kun kellot näyttivät 00.00 niin vaihdettiin uuden vuoden halit kiljumisten kera. Mukana menossa olivat saksalaiset Anni, Luisa, Darleen, Christin ja Lisa, meksikolaiset Alejandra ja Diana sekä kiinalainen Emma. Vaikka pallonpudotukset jäi Times Squarella näkemättä ja sillalta nähdyt ilotulitukset olivat peukalonpäänkokoisia niin hauskaa oli sillä Lisan luona mukeista ei löytynyt muumilimsaa ja au pair-läppä antoi vatsalihaksille treeniä. Oli ikimuistoinen vuodenvaihdos upeiden tyttöjen kanssa !

Mutta mitä kuului vuoteen 2014, joka nyt on jo taputeltu ?

2014 oli käsi sydämellä sanottuna elämäni rankin mutta samalla parhain vuosi tähän astisista. Mitä kaikkea se pitikään sisällään ?

Aloitanpa vaikka muistelemalla viime uutta vuotta, josta ei paljon muistikuvia ole. Hauskaa oli niin kauan kuin muistan, seura oli mitä parhain ja viimeisten sekuntien kunniaksi skoolattiin ja se oli siinä. Lyhyestä virsi kaunis, vai mitä ?

Koitan kirjoittaa asioita ja kohokohtia, toivottavasti ei tule vain tylsää listausta. Kaikki laadukkaat kuvat olen kaivanut kännykän arkistoista, ne kuvittakoon tätä postausta. Tuo ylempi kuva on koululounaalla syntynyt taideteos, terveisin ruoalla leikkimistä rakastava. Lukion suorittaminen ja abina eläminen oli elämän kultainen keskitie.

Tammikuussa alkoi kirjoituksiin lukeminen tai ainakin hienon lukusuunnitelman valmistus, penkkaripuvun löytäminen oli päivän polttava puheenaihe ja au pair-hakemuksen loppusilaus ei ollutkaan ihan läpihuutojuttu. Viini-iltoja ehti myös viettää viikonloppuisin !

Helmikuun 5.päivä Cultural Care hyväksyi mun hakemuksen ja isäntäperheen etsintä käynnistyi. Viimeinen koulupäivä lukiossa, penkkarit ja unohtumaton abiristeily sekä parit kuuntelut, oi abin ihana elämä.

Keskellä itse Cruella Devil sekä kaks raksamiestä heittelemässä karkkeja kerjääville <3

Lukuloman alkaessa kaikki lukivat ahkerasti whatsapp-keskustelut täyttyivät köyhistä ruokakuvista, mitä mielenkiintoisimmista psykan aiheista ja "ME OLLAAN ANSAITTU NÄÄ"-pullakahvitarjouksista !

Maaliskuu sisälsi suurimmaksi osakseen lukemista, lukemista ja lukemista. Kirjoituspäivinä oli eväät isommallekin piknikille mukana mutta kyllähän ne sujuivat mallikkaasti. Osallistuin siis keväällä äikän, enkun, psykan ja ranskan kirjoituksiin.

24.3 oli pyhä päivä, kun kirjoitin viimeistä kertaa Bonjourit konseptille ja kaikki oli virallisesti ohi. Au pair-rintamalla isäntäperhe-matcheja oli tullut kiitettävästi mutta mikään ei oikein tärpännyt mikä oli todella uuvuttavaa ! Kalajoen Sanifanissa tuli vietettyä pari yötä kolmen rakkaimman ystävän seurassa ja se vedessä lillumismäärä todella poisti kaiken kirjoitusstressin :)

Huhtikuussa luin/yritin lukea VaKaVa-pääsykokeeseen, sillä hain opettajankoulutukseen mutta motivaation olin suunnannut enemmänkin tulevaan au pair-vuoteen ja yo-mekon etsintään. Kuvista voi päätellä että jääkiekko ja playoffit eivät jääneet sivummalle sen enempää kuin aikaisempinakaan vuosina.

Isäntäperheen löytäminen oli prioriteetti ja 11.epäonnistuneen matchin jälkeen perhe numero 12 lähetti huhtikuun toiseksi viimeisenä päivänä viestin että haluaisinko olla heidän seuraava au pairinsa ! Ja minähän sanoin KYLLÄ <3 

Toukokuun alussa oli sitten se VaKaVa-koe, joka todella meni ennalta odotetusti pieleen mutta se ei ollut elämänloppu ollenkaan sillä au pair-vuosi Nykissä oli jo tiedossa. Edelleenkin mietin sitä mikä haluan olla isona, opettaja, lastentarhan opettaja vai joku aivan muu ? Kunpa tietäisin ...

Työt Minimanissa alkoivat ja yo-tuloksia jänniteltiin mutta sen faktan tiesin että tästä tytöstä todella tulisi ylioppilas vuosimallia 2014. Etsin yo-mekkoa Helsingistä asti mutta mitä löytyikään 80km päästä Seinäjoelta, se iki-ihana yo-mekko ! 

Helmikuussa sain serkkukaartiini lisäystä, kun kaksoset syntyivät ja sain kunnian ryhtyä ihanan pojan, V:n kummitädiksi. Kaksosten ristiäisiä juhlittiin toukokuussa ja kyllä oli kaunis, koskettava päivä <3

Unelmista tulee joskus totta, kun niihin antaa kaikkensa ja todella tekee työtä sen eteen - vuosi au pairina New Yorkissa läheni lähenemistään ja tieto ylioppilaaksi pääsystä antoi juhlavalmisteluille lisäpotkua !

31.5 koitti elämän tähän astisista päivistä se paras, nimittäin lakituspäivä. Kaiken maailman tunteet tuli läpikäytyä, päällimmäisenä onnellisuus huikeasta saavutuksesta, ympärillä olevista ihmisistä sekä tunteesta, että nyt on aika kokeilla omia siipiä.

Kesäkuu kului suurimmaksi osaksi töissä, mutta sain mahdollisuuden olla isosisosena seurakunnan leireillä, mistä tykkään aivan älyttömästi ! Jossakin kohtaa piti aloittaa heippojen sanominen ja ensimmäisenä vuorossa olivat Siilin serkut eikä ollut helppoa ...

Kesäiltoja sai kulumaan rannassa istuskelemalla, nauttimalla kukkaan puhjenneesta kesä-Vaasasta jolloin ihmiset viettävät vapaa-aikansa ulkona, love it ! Juhannus vierähti kavereiden kanssa mökillä, sitä ennen omat 19-vee syndet tytsyjen kanssa <3

Heinäkuussa oli vuorossa heippa-reissu mummolaan Keski-Suomeen ja päivät kuluivat tehden sitä mitä mummun ja tutan kanssa tykkään eniten tehdä: jutella, pelata korttia, käydä ongella, bingolla ja vierailla sukulaisten luona. Muistan ikuisesti mummun rutistuksen ja tsemppisanat au pair-vuoteen <3

Loppukuusta otettiin auto alle serkun ja siskon kanssa, suuntana Tallinna ja päällimmäisenä mielessä shoppailu sekä tuliaisina sitä mitä sieltä saa halvemmalla kuin Suomesta. Oltiin Helsingissä ensin yksi yö ja minä heräsin kuuden aikaan aamulla ihan vaan sen takia jotta saisin käpötellä aamuauringon valaisemia katuja pitkin.

Elokuussa vietettiin läksiäiset ensin suvun kanssa ja sitten monia iltoja ystävien kanssa !

YLIvaikeeta oli sanoa heipat kaikille. Joo nähdään vuoden päästä, pidä huolta ittestäs ! Se tottakai aina kuuluu lähtemiseen ja vuoden muualla viettäminen tietää poissaoloa tärkeistä perhejuhlista, synttäreistä, juhlapyhistä. Päähän nousee väistämättä ensimmäisenä ajatus, että minkä ihmeen takia teen tämän itselleni ja muille ?


Suvi Teräsniskan laulu kuvaa pelottavan täydellisesti itseäni:

" Tyttö oli ujo ja hiljainen mutta tulvillaan elämää,
sydämessä kipinä ikuinen jota silmillä ei vain nää.
Hän tiesi mitä tahtoisi ja unelmoida uskalsi.

On uskallettava lähteä, seurattava omaa tähteä,
sen kaukaa yksin nähdä voi.
On uskallettava kulkea ja ovia joskus sulkea,
saavuttaa mistä unelmoi, pelätä ei saa."

Unelmien tavoittelu ja toteuttaminen ovat elämän(i) suola. Niiden tavoittelu vaatii periksiantamattomuutta, sitkeyttä ja luottamusta omiin kykyihin. Niiden toteuttaminen puolestaan rohkeutta, vahvuutta, voimia ja tukea. On lähdettävä, jotta voi ilomielin palata. 

Elokuun 18.päivä laskeuduin tähän kaupunkiin ja päivääkään en ole katunut. Ihan kaikkea ei tännekään voi kirjoittaa mutta loppuvuoden kokemukset ja puuhailut olen kirjoittanut tänne. 

Jäljellä olevien 7,5 kk aikana haluan kokea mahdollisimman paljon uusia seikkailuja tällä mantereella. Jokaisesta hetkestä täytyy aina nauttia ja asioista löytää valoisat puolet surunkin keskellä. Siinä haaste itselleni :)

Toivon että jokaisella kuluneesta vuodesta 2014 löytyy tusinoittain onnen hetkiä ja ympäriltä ihmisiä, jotka antavat elämälle merkityksen. Toivottavasti vuosi 2015 jatkuu samalla tavalla sanonnan uusi vuosi, uudet kujeet- ohella. 

Onnellinen au pair kiittää & kuittaa !

<3:lla Nea

" In New York, concrete jungle where dreams are made of,

There's nothing you can't do, Now you're in New York,

These streets will make you feel brand new,

The lights will inspire you, Let's here it for New York, New York, New York"