Tänään on tasan 220 päivää siitä kun oma suuri seikkailuni tällä mantereella sai alkunsa. Jokainen päivä on opettanut jotain uutta itsestäni, muista ja maailmasta. On ollut huippuja, normaaleja ja huonoja päiviä. Sähköiseen ja pihalla patsastelevaan postilaatikkoon on tipahdellut kirjeitä sisältäen omaa tulevaisuuttani suuresti käsittelevän kysymyksen. Extentada vaiko ei ?
Sana extendaus tarkoittaa au pair-termistössä vuoden pidentämistä. Oman järjestöni Cultural Caren kautta on mahdollista pidentää vuotta 6kk, 9kk tai 12kk verran joko omassa isäntäperheessä tai uudessa perheessä. Sain kesäkuuksi päivämääriä, jolloin täytyy viimeistään ilmoittautua extendaus-ohjelmaan.
Alkuhuuman jälkeen oli päivänselvää että en extendaa eli pidennä vuottani päivääkään, halusin kotia vuoden jälkeen ja noina hetkinä olin koti-ikävän kourissa. Kuukausien kuluessa sisälläni kasvoi ajatus, joka hiljaa kolkutteli sitä vaihtoehtoa että jäisin pidemmäksikin aikaa. Rakastan olla täällä ja upeiden viikonloppujen ja uusien kokemusten sekä loistavasti sujuneiden työpäivien jälkeen mietin että tämä on juuri se mistä tykkään, haluan jatkaa. Olen onnellinen, silti eri tavalla kuin Suomessa.
Nyt se tuntuu todellisemmalta että jatkoani tässä maassa kysellään kun saan kirjeitä järjestöltä. En ihan ole menettänyt yöuniani tätä ajatellessa mutta kun Dani on unten mailla niin mietin. Kun matkustan cityyn ajatukset kääntyvät tähän. Jos jäisin tänne niin vaihtaisin perhettä, toiveena päästä länsirannikolle 6 kuukaudeksi. Niinpä ajattelin tehdä perinteisen ruusut & risut-listan sijaan ruusut & ruusut-listan.
Mikä siinä kotiinpalaamisessa vuoden jälkeen olisi niin ruusuista ?
+ Näkisin kaikki rakkaat ihmiset Suomessa. Perheeni, ystäväni, sukulaiseni ja muut murmelit. Ympärilläni olisi ihmisiä, jotka olen tuntenut kauemmin kuin 7kk.
+ Ruokavalioni palaisi takaisin "normaaliin". Pasta, vaalea leipä ja tomaattikastikkeet tulevat jo ulos korvista. Oij nam peruna, raejuusto ja kala, jota ei tässä perheessä syödä ollenkaan !
+ Pääsisin saunaan vuoden tauon jälkeen PISTE.
+ Saisin syödä aamupalan siihen aikaan kun haluan, tulla kotiin siihen aikaan kun haluan ja ajaa autoa niin että esim. kaverini istuisi kyydissä. Täällä en ole oikeutettu niin tekemään !
+ Olisin paikalla kun ikioma iskäni täyttää 50 <3
+ Aloittaisin työt aivan missä vain paikassa, jossa tuntipalkka on enemmän kuin $4 ja siitä työstä kertyisi säästöjä opiskelua ja tulevaisuutta varten.
+ Olisin virallisesti aikuinen ja saisin kohtelua niin kuin muutkin yli 18-vuotiaat Suomessa.
+ Hakisin ensi keväänä yliopistoon ja tavoitteena päästä takaisin koulun penkille, aivojen käyttämistä on oikeasti jo vähän ikävä ! Saisin rutkasti aikaa rentoutua, valmistautua ja lukea kunnolla pääsykokeisiin.
+ Olisin ollut vuoden au pairina kultaisessa perheessä ja vuoteni huipentuisi unohtumattomaan matkustelukuukauteen, se olisi paras lopetus :) Lähtisin kotia erittäin tyytyväisenä, enkä pettymys perimmäisenä tunteena siitä jos extendaisin huonossa perheessä.
Mikä siinä extendauksessa olisi niin ruusuista ?
+ Saisin ainutkertaisen mahdollisuuden kokea vielä lisää tätä jenkkielämää uudessa paikassa ja perheessä ja ehkäpä aivan erilaisessa kulttuurissa.
+ Pääsisin tutustumaan uusiin upeisiin ihmisiin, matkustelemaan ja seikkailemaan vielä enemmän !
+ Saisin syödä hyvää, halpaa ja lihottavaa ruokaa tässä pikaruoan luvatussa maassa unohtamatta juustokakkuja !
+ Hioisin parantunutta englannin kielen taitoani kohti entistä parempaa jos näin voi sanoa :D
+ Kasvaisin ihmisenä ja oppisin vielä enemmän itsestäni, muista ja maailmasta.
Joku saattaa tämän jälkeen miettiä miksi en jatkaisi nykyisessä isäntäperheessäni, kun kerran olen tyytyväinen. Heidän elämäntyylinsä, arvonsa ja sääntöjensä alla kestän ja maltan elää vielä alle 5kk mutta sen jälkeen olen done, valmis ! Jos extendaisin haluaisin perheen, jossa lapset olisivat vanhempia eli päivisin koulussa, jolloin minulla olisi vapaata aikaa ja sitten illat töissä. Länsirannikko tai ihan mikä vain lämpimämpi paikka houkuttelee myös, sillä toisen talven täällä viettäisin ! Jäädäkö vai lähteäkö ?
Tämä päätös ei ollut helppo. Olen saanut tukea molempiin suuntiin ja siitä olen mielettömän kiitollinen <3 Mitä ikinä päätänkin voi kaduttaa myöhemmin. Järkeä olen käyttänyt ja sydäntä kuunnellut. Olen kuitenkin tehnyt päätöksen. Ja siinä pysyn. En aio extendata vaan lennän takaisin koti-Suomeen syyskuussa 2015. Jäljellä on siis vielä 144 työpäivää ja sen jälkeen matkustelua, suuntana länsirannikko Annin kanssa :)
Nähdään siis suomi viimeistään 174 päivän päästä <3
<3 Siis tää on niin vaikeeta. jotenkin eniten pelottaa, että just jää katumaan omaa ratkaisuaan! Mä oon ihan varma,että sä oot tehnyt nyt oikean valinnan jos katsoo noita sun plussia ja miinuksia. Tää on huippu kokemus ja yksi kokonainen vuosi opettaa jo niin paljon! <3 Tsempit saat täältä suunnasta aina, mitä ikinä tuleekin!
VastaaPoista