Kohteessa ollaan !
Eilen pyörähti käyntiin viikon mittainen loma hostperheen kanssa, mikä jää viimeiseksi yhteiseksi kokemukseksi mutta on täydellinen loppuhuipennus mun vuodelle. Ei ihan maailman parhainta alkua tämä loma saanut sillä a) istuttiin autossa eilen 10h ruuhkien takia vaikka kuulemman kestää normisti 6h ja b) meidän hotellivarausta ei ollut kirjattu ylös joten yövyttiin eka yö sitten eri hotellissa huomattavasti kauempana :D Mutta nyt on kaikki oikein muy bueno kun ollaan hyvässä hotellissa ja takana upea rantapäivä. Oltiin rannalla noin 2h ja tunnin aalloissa hyppelyn jälkeen mulle todettiin että sä näytät jo punaiselta, hakeudu telttaan suojaan ja käskyä kuunneltuani sain maata/torkkua varjossa tunnin verran ja kuunnella aaltojen huminaa, kyllä kelpasi ! Rannalta raahauduttiin hotellin ulko-uima-altaalle, suihkujen kautta illalliselle italialais-ravintolaan ja sen jälkeen rantakadulle katsastamaan menoa. Vaikka tää on osittain työloma niin nautin jokaisesta hetkestä täysillä. Montako kertaa saan hyppiä mun tyttöjen kanssa aalloissa tai jammailla Devonin kanssa kasikytluvun musiikin tahtiin. Entäpä ihan vain mun uneliaan pienimmän pupusen kanto autosta sänkyyn. En luultavasti ikinä. Sniif.
Oon onnekas, että sain juuri tämän perheen. Heidän myötä on tullut opittua paljon itsestä, muista, elämästä, Amerikasta ja perhe-elämästä. Vaikka he ei se unelmaperhe olekaan, jolla pihalla olisi iso uima-allas, talo kuin linna, au pairin autona kiva Mini, lapsina kaksi kullanmurua ja työajat olisivat kadehdittavat, en silti vaihtaisi heitä mihinkään. Niin paljon kuin vain voikin kiintyä heihin, on se jo tapahtunut. He todella ovat se toinen perheeni, Amerikan perheeni. Suuren kiitollisuuden vallassa sanon heille parin viikon sisään näkemiin, voi sitä kyyneleiden määrää ...
Mutta nyt naatitaan ensin Virginia Beachin lämmöstä, sillä huominen on huomenna.
Ja se west coast tour osa 2 tulee varmaan ylihuomenna.
Kuulemisiin !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti