And I'll tell you all about it when I see you again

Kukkuluuruu mitä kuuluu ?

Viikon välein postaaminen on ihan okei vaikokö ? Pienet pahoittelut silti etten aiemmin oo tullut kertomaan lähiaikojen meiningeistä mutta ei täällä mitään elämää suurempaa ole tapahtunut, arkea arjen perään ja au pair elämän arvokkainta antia, uudet kokemukset ja seikkailut ! 

Mistäköhän sitä aloittaisi. Ensinnäkin tässä on jo kuukauden verran saatu nauttia aivan mielettömän lämpimistä säistä, kulunut viikko on huideltu +30 asteessa joka päivä ja sitä edellisten keskilämpötila ylittää reilusti yli 25. Edelleenkään huomattavaa rusketusta ei oo tapahtunut, kerran jääkarhu aina jääkarhu :c Mutta viime perjantaina oli taas upea sää, joten vein Danin puistoon ennen päikkäreitä ja sehän kiipeili ja laski mäkiä, my cutie pie <3

Perjantai-iltana illallistin Theresan luona ja maistoin jotakin itävaltalaista, elkää kysykö mitä ja millaista, en osaa kirjoittaa sitä ja muuta en voi sanoa kuin että hyvvää oli ! Jonkinlaista pastaseosta se oli ... Puhuttiin taas syvällisiä tästä au pairiudesta, se vaan niin uskomattomalla tavalla yhdistää. Lauantai-aamu alkoi iloisesti skypettämällä kotiinkotiin ja siellähän oli kemut pystyssä, monen sukulaisen rakkaat kasvot vilahti ruudulla pienessä hetkessä, kaiken sen naurun ja juhlan äärelle on jo ikävä :)

Mutta olihan täälläkin sukulaisjuhlat pystyssä, nimittäin hostlasten yhteissynttärit ja kaikenlaiset tädit ja sedät tulivat paikalle, italialaiset eivät tunnetusti sanojaan säästele joten puhetta ja pulinaa riitti. Moneen otteeseen ehdittiin mahaa täyttää jos jonkinmoisilla syötävillä, kaikki maistui. Olishan mulla kuviakin kamerassa mutta se on jossain käden ulottumattomissa ... Ennen hostäidin upeasti taiteileman legokakun leikkuuta oli mun aika poistua takavasemmalle ja kohti New Dorppia ja Pitch Perfect 2 käytiin katsomassa itävaltakaksikko Theresan ja Nadan kanssa. Omasta mielestä oli hyvä, ehkä pienesti häviää ykköselle mutta suosittelen !

Leffan jälkeen köröteltiin bussissa ja metrossa n. 2h Nadan luokse Queensiin ja siellä yövyttiin. Aamulla kasilta pirahti kello ja ennen puoli kymppiä istuttiin tuoreet bagelit kädessä metroasemalla. Oli muuten mielettömän hyvää, seesam-bagel egg salad-täytteellä, mumskis ! Metroiltiin Long Island Cityyn ja suunnistettiin paikkaan, jossa päästiin osalliseksi LASERTAGIIN ! How cool's that. Suomessakin kuulemma voi lasertagia pelata mutta eipä vain Vaasassa joten enemmän kuin innokkaana hiivin laaseriase kädessä pimeässä huoneessa koittaen löytää vihollisia. Lasertag on juuri sopiva mulle, ketään ei oikeesti satu niinkuin esim Paintballissa mutta silti saa piilotella, hyökätä ja koittaa saada vastustajan suojaliivit piipittämään kuin palosireeni. 90min pelistä maksettiin $20, kiitos Nada ja hänen suomalainen LCC:nsä Nina.

Pelin jälkeen otettiin metro cityyn ja käveltiin Fifth Avenueta Theresan kanssa kohti express-bussipysäkkiä. Lämpöhalvaus oli taas enemmän kuin lähellä, ihmisiä joka puolella mutta New York Public Libraryn edessä tai paremmin sanottuna kukkapenkeillä oli vapaata istumatilaa ja aikaa syödä smoothieksi lässähtänyt twix-jäätelö. Bussi saarelle ja Key Foodista haettiin salaatit, jonka jälkeen suunnattin Dayanalle pitämään euroviisukatsomoa. Parempi päivä myöhään kuin ei milloinkaan. Nelikkomme ruotsalainen oli enemmän kuin innoissaan Ruotsin voitosta, italialainen oli pettynyt ettei kansan suosikki Italia voittanut, itävaltalainen harmitteli sitä että isäntämaa jäi niukasti nollille. Ja mitä teki suomalainen ? No hymyili helpottuneena siitä ettei Suomen rahkeet riittäneet finaaliin saakka. Mutta huippua että Ruotsi voitti, sinne täytyy ens vuonna ehdottomasti lähteä !

Maanantaina vietettiin Memorial Dayta, eli kyseinen päivä on kaikkien Usan puolesta taistelleiden muistoksi. Devonilla oli oikea synttäripäivä tuolloin mutta päivänsankari vietti aamupäivän sairasvuoteella, otti parin tunnin päikkärit ja uuteen nousuun. Koko perheen voimin lähettiin synttärisankarin toivomaan paikkaan, Chuck'e'Cheeseen, jossa on lasten hyvä viettää synttäreitä kaikkien niiden pelikoneiden ja härpäkkeiden äärellä. Hauskaa oli ja lapset hymyilivät, onnistunut reissu siis ! Kotiin päästyä treffasin Dayanan ja käytiin hakemassa subit ja piknikkeiltiin vakkari-puistossa. Kyseinen puisto on ihanan avara alue asuinalueiden keskellä ja siitä avautuu upea maisema talojen täyttämään laaksoon. Auringon lasku oli kauniin sinikeltainen, parit kuvat räpsäistiin ja fiilisteltiin elämää.

Ti-ke sujui kuin tanssi ja eilen illallistettiin Perkinsissä saaren nelikon voimin. Tänään kaikki tytöt olivat kotona, sillä vanhimmat joutuivat saman taudin kohteeksi minkä Devon jo sairasti. Joka paikkaa koitan desinfioida minkä ehdin jotta itse välttyisin siltä, so far so good. Huomenna ilmeisesti vanhin ja pienin kotona, tyttökerhoa siis pidän. Ja huomennahan on jo perjantai, halleluja viikonloppu siis ! Rantaa ja rahansäästöä luvassa, täällä se on enemmän kuin haaste.

Pakko tännekin on jakaa tieto siitä että pääsen perheen kanssa vielä viimeiselle lomalle. Viimeinen työviikko kuluu Virginia Beachilla ja en olisi oikeastaan voinut toivoa parempaa tapaa päättää vuosi tässä perheessä kuin viettää lomaa yhdessä, I'm so excited ! Ja tänään on muuten tasan kolme kuukautta päivään jolloin astun lentokoneeseen ja jätän taakse maan, josta on tullut kuin toinen koti ja joka on antanut niin paljon, oij Amerikka ja au pair-vuosi <3

Viikonloppuja allihopa, kuulemisiin !

/nea